Öljyn käyttö energialähteenä on väistämättä kulkemassa kohti loppua, ennemmin tai myöhemmin. Sen kaikkivoipaisuuteen tulivat jo ensimmäiset säröt joskus 1970-luvun energiakriisien aikaan. Öljyä käytettiin poliittisena aseena ja silloin herättiin ehkä ensimmäisen kerran huomaamaan, että sitä ei ehkä riitäkään loputtomasti.
Vaikka tänä päivänä pystytään uusien poraustekniikoiden myötä öljyä hyödyntämään sellaisistakin löydöksistä, joista sen hyödyntäminen ei ennen ollut mahdollista, tosiasia on kuitenkin, että sen käyttö ei tule olemaan ikuista. Öljyvarat ovat toisin sanoen rajalliset.
Vaihtoehtoja öljylle
Öljyn ympärille kehittynyt teollisuus, kuten muovi- ja autoteollisuus, ovat kehittäneet öljyyn perustuvaa toimintaa jo lähes vuosisadan ajan, eikä öljyn korvaaminen raaka-aineena tai polttoaineena ole mikään yksinkertainen asia. Kyseessä ovat myös valtavat taloudelliset intressit. Toden näköisesti koko maapallon taloudellinen infrastruktuuri hajoaisi, mikäli yhtäkkiä olisi tarjolla öljyä korvaava ilmainen polttoaine, jonka käyttö olisi jokaiselle vapaata.
Ihmisen toimintaa ohjaavat taloudelliset intressit syrjäyttävät monesti rationaalisen ajattelun. Sahataan oksaa, jolla itse istutaan. Varoitteluista huolimatta vasta ilmaston muutos alkaa herätellä ihmisiä tiedostamaan, mihin meidän oma toimintamme on johtamassa. Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat ja merien pinnat nousevat, johtuen ainakin osittain ihmisen toiminnasta. Saasteet niin ilmassa kuin merissäkin ovat kasvava ongelma.
Nyt aletaan hitaasti huomaamaan ja myöntämään, että näin ei voi jatkua ikuisesti, tai ikuisuus on lähempänä, kuin arvaammekaan. Useimmat maat ovat aloittaneet kehittämään vaihtoehtoja öljylle, sekä muille fossiilisille energiamuodoille, kuten kivihiilelle ja turpeelle. On sovittu päästöjen vähentämisestä globaalisti, osa maista enemmän osa vähemmän.
Yhtä ja ainoaa viisasten kiveä ei ainakaan tällä hetkellä ole olemassa. Sellaista, joka korvaisi esimerkiksi öljyn käytön kokonaisuudessaan. Maailman talouden kasvaessa myös energian tarve lisääntyy. Kehittyvät maat tarvitsevat myös oman osuutensa. Mutta korvaavia energiamuotoja kehitellään koko aika ja niiden käyttö globaalisti onkin kasvussa.
Ydinenergia
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, on ydinenergia muuttunut 2010-luvulla uusiutuvaksi energiamuodoksi. Laitosten käyttämä uraania pystytään hyödyntämään uusien tekniikoiden avulla merivedestä. Meressä oleva uraani, toisin kuin kaivoksista kaivettu, uusiutuu.
Ydinenergia on kuitenkin hyvin ristiriitainen energiamuoto johtuen lähinnä sen jälkeen jättämästä radioaktiivisesta jätteestä, jonka muuntautuminen vaarattomaksi kestää tuhansia vuosia. Toisaalta sen tuottamiseen vaadittava laitteisto on todella kallista johtuen reaktion vaatimista turvatoimista. Eikä ydinreaktoria ole helppo asentaa esimerkiksi autoon, vaikka niitä käytetäänkin jonkin verran laivoissa ja sukellusveneissä.
Aurinkoenergia
Aurinko lähettää meille energiaansa sekä lämpö- että valosäteilynä. Tätä pyritään hyödyntämään keräämällä sitä talteen aurinkokennoilla, joiden avulla sitä muunnetaan sähköenergiaksi, tai aurinkokeräimillä, joissa energia muuttuu lämmöksi. Aurinkoenergian käyttöä tuetaan joissain maissa, mutta nykyisellään se on kuitenkin lähinnä täydentävä energiamuoto. Sen hyviin puoliin luetaan sen saasteettomuus sekä se, että sitä on tarjolla loputtomasti, kuten me täällä Suomessa olemme varsin hyvin voineet todeta. Sen talteenoton mahdollistava tekniikka on kuitenkin aivan viime aikoihin asti ollut suhteellisen kallista. Vasta kiinalaisten aurinkopaneelien tulo markkinoille on tehnyt siitä hieman edullisempaa. Toisaalta systeemi vaatii toimiakseen aurinkoa, jonka lähettämä energia täällä pohjoisessa on hyvin rajallista talvella, eli silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.
Tuulivoima
Tuulivoiman talteenotossa käytetään suuria tuuliturbiineja, joiden muodostamia ”puistoja” näkyy jo Suomessa jonkin verran. Näitä pitkälapaisia korkealla pyöriviä potkureita kasataan yleensä useampia yhteen, jotta niistä saataisiin säällinen määrä sähköenergiaa. Tuulivoiman käyttö on ollut voimakkaassa kasvussa koko 2000-luvun ajan, joskin vielä puhutaan hyvin vaatimattomasta osuudesta kokonaisenergian tuotannossa.
Maalämpö
Geoterminen eli maalämpö on energiaa, jota kerääntyy maan kuoreen sen sisältä, kun sen sisältämät radioaktiiviset aineet hajoavat. Myös aurinko lämmittää maan pintakerroksia. Tämän energian talteenotto on kuitenkin vaikeaa, koska geoterminen lämpö sijaitsee usein syvemmällä maan pinnan alapuolella. Lämpöpumpun avulla voidaan tuottaa lämpöä viileämmistäkin maakerroksista, ja tätä hyödynnetäänkin talojen lämmityksessä. Tämä on älykäs ratkaisu, koska se hyödyntää ilmaista ja uusiutuvaa energiaa. Toistaiseksi vaadittavat laitteet ovat suhteellisen kalliita.
Biopolttoaineet
Meille suomalaisille varmasti kaikkein tutuin biopolttoaine on puuklapi. Sen avulla on torpat lämmitetty Suomessa jo satoja vuosia. Puuta on myös käytetty sotien aikaan meillä autojen polttoaineena, tuolloin oli useimmissa autoissa niin sanottu häkäpytty, jossa polttamalla muodostui kaasua, joka johdettiin auton moottoriin. Biopolttoaineita ovat myös mätänevistä kasvinosista ja vaikkapa lannasta muodostuvat kaasut. Jalostamalla saadaan kasveista myös esimerkiksi biodieseliä.
Vesivoima
Vesivoimaa on Suomessakin tuotettu jo kauan, ja se onkin suuri energiantuotannon muoto. Toimiakseen se vaatii laitoksen, jonka turbiinien läpi virtaava vesi tuottaa sähköä. Kuitenkin jokien ja vesistöjen määrä on rajallinen, joten määräänsä enempää sitäkään ei voida kehittää. Lisäksi sen tasaiseen tuotantoon tarvitaan suuria patoaltaita, joiden muodostaminen on kautta aikojen aiheuttanut ongelmia paikallisten asukkaiden kanssa. Vesivoima on uusiutuvista energiamuodoista se, jonka käyttöön ja talteenottoon on maassamme panostettu eniten.
Uusiutuvat energiamuodot ovat haaste. Mikä sopii yhdenlaiseen käyttöön se ei välttämättä sovi toisenlaiseen käyttöön. Tällä hetkellä ei siis ole yleispätevää öljyn korvaavaa energiamuotoa tarjolla.